TSAO ry Puheenjohtajan syksyisiä mietteitä ammatillisen koulutuksen reformista ja sen toteuttamisesta
Nämä reformimietteet eivät tarkoita sitä, etteikö meillä olisi ongelmia muuallakin kuin tuossa Ammatillisen koulutuksen reformissa. Asian käsittely on vain nyt ajankohtainen. Seutukunnalliset kuulumiset saa OAJ-Pirkanmaan jaoksen pöytäkirjasta.


Reformi on Ammatillisen koulutuksen suurin muutos 30-vuotisen urani aikana. Asiaan liittyen on kolme merkittävää seikkaa!
1. Sama laki aikuisille kuin nuorisopuolelle
2. Isot säästöt samaan aikaan reformin kanssa
3. Osaamisperusteisuus laajenee


Sama laki
Aikuisilla ja nuorisopuolella tulee olemaan ohjauksen uudelleen organisointi pääosassa. Toimintakulttuurit ovat erilaiset, vanhojen tapojen sopeuttaminen uusiin, aikuiset ja nuoret tulevat osittain olemaan samoissa ryhmissä, koulutuksien aloitukset tulevat olemaan nonstop, eriyttämisen ongelmat lisääntyvät (opiskelijat eri tilanteessa opiskelussa) jne. Oppisopimus pidettiin erillään kaikista muista opiskelumuodoista, jota suuresti ihmetellään. Aiheuttaa myös kilpailua eri opiskelumuotojen välillä. Tämä aiheuttaa kilpailua oppilaitoksen sisällä opiskelijoista, jolloin budjetit tulevat todennäköisesti horjumaan, kun jokaisella on omat tavoitteelliset budjetit. Jotain kaivattaisiin tasapainottamaan rahoituksen muuttumista lennossa.


Säästöt
Rahoitus vähenee joka vuosi, ongelmana mistä säästetään, pedagogiset muutokset ovat vähäisiä opettajien koulutusmäärärahojen leikkauksien vuoksi. Yksi säästämisen kohde on jo mm. lähiopetus. Osalla opiskelijoista tutkinnon tavoitteet jäävät saavuttamatta suunnitellussa ajassa. Kysymys kuuluukin, miten vähemmällä saataisiin enemmän aikaan. Opettajat joutuvat tekemään ”selkänahalla” töitä, että kaikki saadaan valmistumaan. Muistuttaisin kuitenkin siitä, että ihmisen oppimiskyky ei ole hirveästi muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana, ehkä enemmän oppimistapa?


Osaamisperusteisuus
Osaamisperusteisuus tuo siirtymisen ryhmien opetuksesta yksilön oppimisen ohjaamiseen on iso muutos. Jokaiselle opiskelijalle laaditaan HOKS (henkilökohtainen osaamisen kehittämissuunnitelma). Tämän tekeminen ja varsinkin toteuttaminen vaatii lisää resurssia, kun ei pystytä kaikissa tapauksissa käyttämään ryhmien isoja opiskelijamääriä hyväksi. Muussa tapauksessa tämä tulee jäämään vain näennäiseksi valinnaisuudeksi. Kun yksilöllisyys nyt toteutetaan yhtä aikaa isojen rahoitusleikkausten kanssa, muutos voi viivästyä tai pahimmassa tapauksessa mennä ihan hakoteille. Aikaisemminkin on harrastettu yksilöllisiä opintopolkuja ja jo vuosia opiskelija on kohdattu yksilönä, vaikka oppiminen onkin edennyt usein ryhmänä. Yksi merkittävä asia tässä ryhmien hajoamisessa on erityisopiskelijoiden ja vähemmän lahjakkaiden opiskelijoiden menestyminen opiskelussa. Aiemmin on ollut ryhmän tuki ja ohjaus näille opiskelijoille, mutta yksilöllisten opintopolkujen myötä tämä tärkeä tuki katoaa. Tarkoittaa käytännössä opintojen ohjauksen resurssien lisäämistä merkittävästi, jotta nämäkin opiskelijat saadaan valmistumaan


Digiosaaminen
Digiosaaminen opettajilla ja opiskelijoilla kuuluu oleellisena osana tuohon osaamisperusteisuuteen. Opettajilla digiosaaminen on vaihtelevaa. Koulutusmäärärahoista on leikattu rahojen puutteen vuoksi.
Ammatillisella puolella on vähän valmiita ohjelmia opetuksen toteuttamiseen. Jonkun täytyisi satsata ohjelmien tekemiseen? Tuntuisi ihmeelliseltä, että opettajat alkaisivat tekemään opetusohjelmia, opetuksen lomassa? Nyt olemme joltain osin tavaran tuottajien ja -myyjien markkinointimateriaalien varassa, joissa tieto on usein hyvin pinnallista. Opettajien omaa materiaalia tarvitaan yhä, jota uusimmista asioista on vaikea löytää.


Yritysyhteistyö
Rahoituksen vähetessä oppilaitoksilta opetusta aiotaan siirtää yhä enemmän yrityksien kannettavaksi. Yrityksillä on hyvin erilaiset halut ja mahdollisuudet ohjata ja opettaa opiskelijoita ammatin saloihin.
Useimpien alan opettajien työelämäyhteydet ovat hyviä. Työelämäyhteydet ovat kehittyneet työssäoppimisen myötä. Useimpien yhteistyökumppaneiden mahdollisuudet tunnetaan ja henkilökohtaiset kontaktit mahdollistavat tavoitteellisen työssäoppimisen. Reformin tavoitteiden mukaisesti työelämäyhteyksien pitäisi parantua ja työpaikalla tapahtuvan oppimisen pitäisi muuttua entistä tavoitteellisemmaksi. Oikein koottu Ammatillinen neuvottelukunta, jossa on opettaja- ja työelämän edustajia pitää opetuksen hyvin työelämää vastaavana. Uudessa laissa tämän kaiken seuraaminen ja varmistaminen on kuitenkin edelleen annettu opettajan hoidettavaksi. Säästöjen takia opettajalla ei kuitenkaan ole tähän mahdollisuutta. Siksi ollaan huolissani laadun säilymisestä.


Jos todella opetusta voidaan siirtää yrityksiin, niin opetus-, ohjaus-, valvonta- ja arviointikäynnit täytyy lisääntyä yrityksiin. Esim. jos on ryhmässä 18 opiskelijaa ja ne kaikki ovat eri yrityksissä, niin nykyisillä resursseilla yrityksissä ei keritä kovin usein käymään, joten miten käy tuon oppimisen ja osaamisen laadun? Tuntuu perin kummalliselta se, että opettajia on tarvittu maailman sivu ja perustellusti ja nyt voidaan heittää opiskelija kenelle vaan työelämässä olevalle ohjaajalle, jolla ei välttämättä ole minkäänlaisia pedagogisia opintoja. Tällä hetkellä ei ole myöskään oppilaitoksilla rahaa kouluttaa työpaikkaohjaajia.

Ohjaamisen resurssointia pitää lisätä opettajille.
Mistä löydetään yritykset, jotka antavat opiskelijoille mahdollisuuden oppia työssä? Kenen tehtävä on löytää nämä yritykset?
Koulutuksen järjestäjän tehtävä olisi löytää nämä yritykset. Opettajat viimekädessä vastaavat tästä, koska tuntevat alansa yritykset. Koulutuksen järjestäjä on luonut uusia organisaatioita hoitamaan ko. kenttää, Tredussa on luotu Työelämäpalvelut. Tredulla kolme yrityskoordinaattoria sekä 10 kpl TEP-mentoria, jotka pyrkivät luomaan yhteyksiä / erilaisia yhteistyösopimuksia yrityksiin. Aikaisemmin oli alakohtaiset työssäoppimisvastaavat. Työssäoppimisen ohjaus on siirtynyt opettajien ohjaamisesta yrityksien ja oppilaitoksien yhteistyöhankkeiksi.


Suomen talous on juuri tällä hetkellä nousussa. Hyvinä aikoina yritykset tarvitsevat osaavaa työvoimaa. Tämä antaa lisämahdollisuuksia löytää opiskelijoille sopivia työssäoppimispaikkoja. Samalla työpaikoille tulee kuitenkin kiire ja siitä seuraa, että opiskelijoilla voidaan teettää töitä, joissa he tuottavat yritykselle parhaiten tulosta. Samalla opetukselliset tavoitteet saattavat unohtua. Seuraava taantuma tulee kuitenkin varmasti ennemmin tai myöhemmin ja viimeistään silloin mitataan yritysten halukkuus ja valmius osallistua koulutukseen. Tällä hetkellä Tampereen seudulla on mahdollisuus hieman valikoida (alakohtainen asia) yrityksiä sen mukaan, miten yrityksissä ymmärretään työpaikalla tapahtuva oppiminen ja mitä se yrityksen toiminnalta vaatii. Jotkut yritykset kaipaavat harjoittelijoita kiireapulaisiksi ja silloin työssäoppimisen idea tavoite unohtuu. Tällaisia tilanteita vältetään, jos parempia vaihtoehtoja on tarpeeksi tarjolla. Opiskelijoita on useassa oppilaitoksessa ja laadukkaat työssäoppimispaikat voivat olla kiven alla. Vaikka työssäoppimispaikan etsintä on usein myös opiskelijan tehtävä, viimeistään yritysten mahdollisuuksien arviointi on opettajan tehtävä


Miten opiskelijat tulevat kokemaan reformin tuomat muutokset?
Ihan heti muutos ei varmaankaan näy. Toisaalta muutos näkyy jo nyt. Erilaiset sopeutukset ja tuntivähennykset lähiopetuksessa ja ohjauksessa vähentävät viikottaista tuntimäärää. Aikaa asioiden opettamiseen on vähemmän. Opiskelijoilla on jopa opetuksettomia päiviä. Silti kaikessa opettaja
pyrkii huomioimaan opiskelijan tarpeet. Valmiuksia opiskeluun rakennetaan, niin oppimisympäristöjen kuin opiskelumateriaalienkin suhteen. Opintopolkuja varten luodaan erilaisia mahdollisuuksia, uusia opiskelijoita otetaan pitkin vuotta, uutta koulutussopimusta pyritään toteuttamaan mahdollisuuksien puitteissa ja mahdollistetaan paremmin mm. oppisopimuskoulutusta. On hieman epäselvää vielä, miten tämä hoidetaan laadukkaasti rahoitusleikkauksien puitteissa.


Ohjaus
Opiskelijoita kohdellaan yksilöinä, ohjauksen tarve lisääntyy jatkuvasti ja jokaisen henkilökohtainen eteneminen koetetaan mahdollistaa. Koulu joustaa monin tavoin jatkuvasti. Osaamisperusteisuus pakottaa OIKEASTI katsomaan jokaisen polun ja räätälöimään sen. Jos saadaan aikaan osaamisen tunnustamisia, niin valmistuminen aikaistuu. Alusta saakka on tarjottava halutut tutkinnon osat; Miten tämä käytännössä sitten onnistuu, on toinen juttu? Kaiken tämän joustamisen keskiössä on opettaja, joka koettaa löytää kulloiseenkin tilanteeseen sopivia ratkaisuja.


Opiskelijan henkilökohtainen ohjaus täytyy lisääntyä. Reformi mahdollistaa opiskelijalle oman opintopolun luomisen. Reformi edellyttää opiskelijalta omatoimisuutta ja tavoitteellisuutta. Samalla opiskelijalle annetaan mahdollisuus edetä oman tavoitteensa mukaisesti. Onko peruskoulunsa päättäneillä opiskelijalla valmiuksia suunnitella opiskelupolkunsa / uraansa. Vanhemmilla opiskelijoilla ehkä olisi paremmat valmiudet.


Reformin tavoitteisiin on sisäänrakennettuna asetettu opiskelijalle ansa. Monissa yhteyksissä painotetaan nopeaa valmistumista. Hosumalla ei kuitenkaan tule hyvää tulosta, ei tietysti lorvimallakaan. Opiskelija on entistä enemmän itse vastuussa oppimisestaan.


Lähiopetuksen ja ohjausajan väheneminen luo illuusion omaehtoisesta opiskelusta. Ottaisin taasen esimerkin omalta alalta (Sähkö). Omaehtoinen itsenäinen opiskelu sähköalalla on lähes mahdotonta, jopa hengenvaarallista. Työskentely vaatii ohjausta ja valvontaa, jotta työt tehdään oikein ja jännitteettöminä.


Opiskelijan tavoitteet
Joillakin opiskelijoilla tärkeimmät tavoitteet liittyvät esim. urheiluun. Toisilla opiskelijoilla tavoitteet eivät vielä ole selkiytyneet siinä määrin, että tuleva ammatti olisi selvillä. HOKS:a joudutaan muuttamaan mieltymyksien mukaan. Yksilöllisten opintopolkujen myötä toiselta asteelta voi valmistua sellaisiin ammatteihin, joita Suomessa ei ole. Tämä vaatisi voimakasta opiskelun ohjaamista oikeisiin tutkinnon osiin. Opettajien ja opinto-ohjaajien merkitys kasvaa!


Osaamisen laatu
Omalta alalta (Sähkö) nousee esiin asentajantyössä vaatimus ”itsenäiseen työskentelyyn kykenevä asentaja” –tavoite. Tämä saattaa jäädä useampien kohdalta tavoittamatta. Voiko opiskelija saada tutkintotodistusta vähenevällä ohjauksella kahdessa vuodessa, kun se on ollut jotenkin ongelmallista tällä hetkellä kolmessa vuodessa?


Opiskelijan henkilökohtainen ohjaus täytyy lisääntyä. Reformi mahdollistaa oman opintopolun luomisen. Reformi edellyttää opiskelijalta omatoimisuutta ja tavoitteellisuutta. Samalla opiskelijalle annetaan mahdollisuus edetä oman tavoitteensa mukaisesti. Onko peruskoulunsa päättäneillä opiskelijalla valmiuksia suunnitella opiskelupolkunsa / uraansa. Vanhemmilla opiskelijoilla ehkä olisi paremmat valmiudet.


Reformin tavoitteisiin on sisäänrakennettuna asetettu opiskelijalle ansa. Monissa yhteyksissä painotetaan nopeaa valmistumista. Hosumalla ei kuitenkaan tule hyvää tulosta, ei tietysti lorvimallakaan. Opiskelija on entistä enemmän itse vastuussa oppimisestaan.


Lähiopetuksen ja ohjausajan väheneminen luo illuusion omaehtoisesta opiskelusta. Omaehtoinen itsenäinen opiskelu sähköalalla on lähes mahdotonta, jopa hengenvaarallista. Työskentely vaatii valvontaa, jotta työt tehdään jännitteettöminä.


Kielitaito
Yksi ongelma-alueista tulee olemaan opiskelijoiden kielitaito. YTO (Yhteiset tutkinnon osat)-aineet vähenee jatkuvasti ammatillisessa koulutuksessa ja niitä integroidaan muuhun opetukseen ja työssäoppimiseen. Peruskoulunsa päättäneet opiskelijat eivät pysty selviytymään alansa teknisestä sanastosta ja kieliopista. Digitaalisten opetusmateriaalien puutteen vuoksi joudutaan käyttämään valmistajien tai myyjien materiaaleja. Ongelmana tulee olemaan Englannin tai muun kieliset asennus- ja käyttöohjeet. Tänä päivänä löytyy jopa Suomalaisista yrityksistä sellaisia, joiden tuotteiden tekniset tiedot ovat pelkästään englannin kielellä. Tämä aiheuttaa ohjauksen- ja opiskelun aikaresursseihin ongelmia, jos opettaja joutuu kääntämään tekstit Suomeksi opiskelijalle. Miten tällöin itsenäinen opiskelu onnistuu? Opiskelijan toimiminen työpaikalla ja ammatissa voi olla todella hankalaa.
Paikallaolo


Peruskoulunsa päättänyt opiskelija ei ole valmis aikuinen ihminen, joka tietäisi tarkalleen mitä hän elämältä haluaa. Focus saattaa olla ihan muissa asioissa kuin ammattiin opiskelussa. Tämä tuo ongelmia siinä kohdassa, kun aletaan puhumaan itsenäisen opiskelun lisäämisestä. Itsenäinen opiskelu tuo vastuuta opiskelusta enemmän opiskelijalle (reformin yksi tavoite). Ryhmän tuki puuttuu henkilökohtaisten opintopolkujen myötä. Opiskelijan pitäisi pystyä itse laatimaan oma viikko-ohjelmansa, missä hän kulloinkin on. Aikuisten kanssa tämä onnistuu, mutta ei nuorten kanssa. Tässä on kysymys suuremmassa määrin kasvatuspolitiikasta, jota ammatillisissa oppilaitoksissa joudutaan päivittäin tekemään. Ryhmä yleensä hoitaa tallaisista tapauksista suuren osan. Jatkossa varmaan lisäohjauksella näistä selvitään, mutta se vaatii lisäresurssia. Emme oikein ymmärrä miten tämä hoidettaisiin yrityselämässä. Kuka siellä toimisi ”lastenlikkana”?


Yrittäjyys
Yrittäjyyteen liittyvät opinnot ovat hyvä asia. Koulutuksissa pyritään luomaan yrittäjyydestä positiivinen kuva. Maamme tarvitsee hyviä yrittäjiä. Ammatillisten opintojen jälkeen opiskelijalla on jotenkin perustiedot alalta hallussa. Yrittäjyydestä hän tietää myös perusasiat. Onko hänellä tässä vaiheessa mahdollisuutta perustaa menestyvää yritystä? Yrityshän tarvitsee asiakaskunnan, tilat, ehkä henkilöstöä, liikeidean, verkoston, markkinoinnin, pankkisuhteen, ammattitaidon, muunkin kuin oman alan jne.
90-luvulla laman jälkeen puhuttiin voimakkaasti OPH ja ministeriön suulla, miten olisi tärkeää toiselta asteelta valmistuttaessa perustaa yritys. Niitähän alettiin sitten perustaa. Seurasimme opiskelijoiden menestymistä yrityselämässä. Valitettavaa oli se, että yli 90 % yrityksistä meni nurin, kun starttiraha loppui. Emme näe opiskelijoilla menestymisen mahdollisuutta yrittäjyydessä välittömästi opintojen loputtua. Kokemuksia pitää saada lisää. Opiskelijalle voi jäädä kauhukuva yrittämisestä siten, ettei myöhemminkään halua aloittaa yritystoimintaa.


Toisaalta voisi ajatella, että näistäkin resursseista otettaisiin suurin osa ammatinopetuksen käyttöön, jotta saisimme jälleen paremmin ammattinsa osaavia asentajia. Entiset opiskelijat kertovat (ovat perustaneet yrityksen tai aikovat), että tänä päivänä saa yrittäjävalistusta helposti, jos on perustamassa yritystä. Näyttäisi siltä, että myöhemmin perustetut yritykset selviävät huomattavasti paremmin markkinoilla.


Miltä tilanne näyttää sähköalalle valmistuvien opiskelijoiden suhteen.
Aika yleinen käsitys on, että valmistuvien laaja-alainen osaamisen taso tulee putoamaan. Suomen pienet työmarkkinat tarvitsevat laaja-alaista osaamista. Tämän takia myös ilmiöiden taustalla olevat lainalaisuudet pitää osata, jotta pystyy soveltamaan osaamistaan uusissa tilanteissa. Työpaikoilla tapahtuva oppiminen mahdollistaa rutiinisuoritusten harjaantumisen riittävälle tasolle, mutta samalla pitää muistaa miettiä, mitä teoreettista tietoa taustalla on. Uusia tekniikoita tulee markkinoille jatkuvasti ja niiden kanssa työelämän ammattilaisetkin joutuvat ajoittain päivittämään tietojaan.


Tällä hetkellä rakennusteollisuudessa menee hyvin. Ammattitaitoiset sähköasentajat ovat loppumassa työmarkkinoilta. Nyt aletaan ”repimään” koulutuksessa olevia ammatillisesti vajavaisia opiskelijoita työmarkkinoille, joko suoraan tai sitten oppisopimuksen kautta. Työmailla on kiire ja opiskelijoita ei keritä ohjaamaan opintojen vaatimassa laajuudessa. Tilanne johtaa siihen, että he tekevät niitä yksinkertaisempi töitä esimerkiksi tavaran ”roudaamista ja ”pistorasia-asennuksia”. Herää kysymys millainen on näiden henkilöiden osaamisen laatu laajemmassa mielessä. Laskukauden tullessa nämä ovat ilmeisesti ensimmäisenä putoamassa kortistoon.


Miten uudistus vaikuttaa opettajan työhön?
Edellä tuli kerrottua jo aika liuta erilaisia asioita. Lisäisin niihin vielä, että jatkuva muutos ja sählääminen tulee lisääntymään. Todennäköisesti toiminnan pitkän tähtäimen suunnitelmallinen toteuttaminen on lähes mahdotonta. Aikaresurssit tulevat olemaan monelta osin vajavaiset. Ajoittain tulee olemaan tyhjäkäyntiä ja toisinaan niin kiire, että joitakin asioita jää huonolle hoidolle. Opettajan työn muuttuminen enemmän mahdollisuuksien luojaksi, opintojen valintojen esittelijäksi, opiskelun ohjaajaksi kuin ammatin opettajaksi. Digiloikan myötä uusien materiaalien, toimintatapojen omaksuminen ja uuden pedagogiikan opettelu tulee olemaan haaste. Kaiken tämän opettaja tulee tekemään lähes yksin, koska säästöjen myötä koulutusmäärärahat ovat menneet. Sijaisia ei saa ottaa, jolloin opiskelijat olisivat yksin koulussa opettajan koulutuksen ajan (Sähköalalla mahdoton tilanne!).


Opettajien stressitaso tulee nousemaan, kun on huoli opiskelijoiden menestymisestä. ”Opettajien syy, kun opiskelijat eivät osaa”.
Se, miten yritykset pystyvät vastaamaan reformin haasteisiin on oleellista, jos rahoitus ei lisäänny (Nythän 2017-syksy, Sipilä jakoi noin 10 milj. euroa ammatilliselle koulutukselle lisärahaa). Kokemuksemme pohjalta tuntuu, että työnantajien valmiudet eivät ole lisääntyneet. Tietysti työssäoppiminen tunnetaan jo paremmin kentällä, mutta kokonaisten tutkinnon osien läpiviemiseen (teorian opetukseen, riittävään ohjaukseen) ei taida olla resursseja. Laadun valvontaan kaipaisi kehitystä.


Lähes kaikki reformin tavoitteet ovat kehityskelpoisia. Ongelmat kasaantuvat, kun rahoituksen pieneneminen (oppilaitos) ei anna mahdollisuutta toteuttaa tavoitteita ja siihen liittyviä koulutuksia kunnolla. On vaikea nähdä tilannetta, jossa pienenevillä resursseilla saataisiin entisenlaisia tuloksia tai parempia. Siihen tarvittaisiin opiskelijoiden olennainen tavoitteellisuuden parantuminen tai työelämän edustajien panostuksen huomattava lisääntyminen. Ammatillisen opettajan arvostus Suomessa on ollut hyvää luokkaa, mutta onko nyt laitettu opettajalle sellainen taakka kannettavaksi, että hän sortuu näiden tavoitteiden alle näillä resursseilla? Toivomme lakimuutoksen tuovan hyvän lopputuloksen, kunhan saamme hieman inhimillisyyttä työmääriin ja mahdollisuutta toteuttaa Ammatillisen opettajan unelmaa – osaavia ammattilaisia!


Ystävällisin terveisin
Tampereen seudun ammatilliset opettajat TSAO ry
Puheenjohtaja
Seppo Laurila

Kirje Oselaan

Pirkanmaalaisten opettajien kannanotto 2016 kansanedustajille.

Tampereen kaupungin / Tredun kannanotto kansanedustajille.

Puheenjohtajan mieteitä syyskokouksen 2016 alla.

Puheenjohtajan mietteitä kevätkokouksen 2016 alla.

Puheenjohtajan mietteitä syyskokouksen 2015 alla.